Mainonnan vaikutus lapsiin

Mainonnalla on huomattava vaikutus jo lapsen kehitysvaiheiden alkutaipaleilla. Sen takia mainonnassa tapahtuva tyrkytys voidaankin kyseenalaistaa, sillä pieni lapsi ei osaa tehdä samanlaisia päätelmiä kuin aikuinen ihminen. Vahvat brändit iskostuvatkin lasten mieliin eikä lapselle kelpaa mikä tahansa prinsessalelu, vaan sen täytyy olla juuri Frozen-lelu. Lelujen brändäys onkin alkanut jo 1970-luvulla, eikä trendi oli laantunut, vaan päinvastoin.

Tuotesijoittelu on hieman hankalaa ottaen huomioon lapsien psyykkisen kehityksen ja kypsyyden. Lapsi kun ei tajua, että on olemassa muitakin tuotteita kuin mainoksen tuotteet, ja että leikkiä varten ei tarvitse juuri tuota kyseistä lelua. Tuotteita mainostetaan tietenkin, että myyntiä saataisi lisättyä.

Mainonta ja tuotteet tuovat tämän lisäksi aika vahvasti sukupuolirooleja esille. Mainokset myös lupailevat liikoja lelusta ja lelun saatuaan lapsi saattaakin pettyä siihen. Interaktiivisia leluja esimerkiksi mainostetaan väärin. Mainokset antavat leluista hyvin monipuolisen kuvan ja todellisuudessa ne osaavatkin vaikka toistaa vain yhtä lausetta.

Lapsen päättelykykyä kannattaakin korostaa ja kyseenalaistaa, miksei vaikka pojatkin voisi käyttää pinkkiä. Pienten lasten ei tarvitsisi olla vielä järkeviä kuluttajia.

Onko aikuisen siis tarve suojella lasta mainonnalta? Se ei ole välttämätöntä, mutta lapsen kanssa kannattaa keskustella asiasta samoin kuin mistä tahansa muusta asiasta. Tällöin lapsen oma kriittinen ajatusmaailma pääsee kehittymään. Lapset ovat samalla tavalla yksilöitä kuten aikuisetkin, joten omalle ajattelulle pitää antaa mahdollisuus. Mainokset tekevät erilaisen vaikutelman lapsiin, kuin mitä ne tekevät aikuisiin.

Mainosten huono puoli on se, että ne voidaan piilottaa erittäin hyvin ja erilaisissa muodoissa. Yritykset voivat rahoittaa hyvin erinäköisiä kampanjoita, jolloin he saavat tuotteitansa esille myös pienten lasten keskuudessa. Kouluissa ja päiväkodeissa on jyllännyt esimerkiksi hammastahna-kampanjat, jotka herättävät tietenkin mielikuvia ja tuntemuksia juuri kyseisestä tuotteesta lasten keskuudessa.

Suomessa kuitenkin päiväkodit ja koulut ovat hyvin “ei mainostavaa” aluetta kun verrataan esimerkiksi USA:han. Siellä tehdään jopa luokkaretkiä ostoskeskuksiin, sekä oppikirjat saattavat sisältää tuotteita ja logoja.

Jotta Suomi ei koskaan seuraisi Yhdysvaltojen esimerkkiä tulevaisuudessa, niin on hyvä ja tärkeä asia, että mainoskriittisyydestä keskustellaan.